Hevosalan kasvaessa hevonen on siirtynyt maaseudulta lähemmäs asutuskeskuksia ja taajamia, joissa suurin osa hevosenomistajista nykyisin asuu. Hevosihmisille kyseessä on harrastus ja elämäntapa, johon käytetään aikaa ja rahaa. Alaan liittyvien palvelujen ja tuotteiden markkinoiden laajentamiselle on edellytyksiä.

Hevosten määrän Suomessa ennustetaan kasvavan nykyisestä 75 000:sta 90 000 hevoseen vuoteen 2030 mennessä. Alan kasvu tulee pitkälti harrasteratsujen määrän lisääntymisestä: viimeisten kymmenen vuoden aikana ratsutallien määrä on kaksinkertaistunut. Tällä hetkellä vajaa puolet hevosista asuu maatiloilla.

Suomalaiset hevoset koskettavat 500 000 ihmistä. Hevosmäärään suhteutettuna arvioidaan, että yksi hevonen koskettaa noin seitsemää ihmistä. Esimerkiksi 8 000 asukkaan kunnassa, jossa on 350 hevosta, hevoset liittyvät tavalla tai toisella liki 2 500 asukkaan elämään.

Hevostallitoiminta voi perustua yritys- tai harrastustoimintaan ja olla maatilan pää- tai sivutuotantosuunta. Usein yritystoiminta käynnistyy harrastuksen syventymisen myötä. Tallien ja harrastajien kasvava määrä asettaa kuntien viranomaiset ja päättäjät uusien kysymysten eteen. Aktiivinen vuorovaikutus alan toimijoiden ja viranomaisten välillä on edellytys paitsi hevosalan kehittymiselle myös sen tarjoamien mahdollisuuksien täysipainoiselle hyödyntämiselle.

Hevosalalla on tarjota aktiivista yritys- ja harrastustoimintaa, vireä yhdistystoiminnan kolmas sektori ja vetovoimaa alueille. Konkreettisesti tämä voi näkyä kunnassa lisääntyvänä yritystoimintana, uusina työpaikkoina, kasvavina vero- ja matkailutuloina, kuntalaisten vahvempana aktiivisuutena, kunnan näkyvyytenä sekä säästöinä sosiaali- ja terveyspalveluiden saralla.

Lähde: Laitinen, Anne & Mäki-Tuuri, Sanna (2014): Hevoset kasvukeskuksissa. Teoksessa Laitinen, A. & Mäki-Tuuri, S. (toim.) Hevoset ja kunta – rajapintoja. Ypäjä: Hippolis – Hevosalan osaamiskeskus ry, 10–12.