Tällä hetkellä yli puolet Suomen hevosista asuu kasvukeskuksissa ja niiden lähiympäristössä. Kaupunkien ympärille eri puolilla Suomea on muodostunut eräänlainen hevostilavyöhyke ns. rurbaaneille alueille (rural-urban) hevostallien ja -yritysten pyrkiessä sijoittumaan lähelle asiakkaitaan.

Hevostoiminta taajama- ja maaseutumaisilla alueilla lähellä kaupunkia tai kuntakeskuksen sisällä voi herättää vahvoja mielipiteitä. Paikoin tallitoimintaa on jopa rajoitettu kiristämällä sijaintia ja rakentamismääräyksiä koskevia vaatimuksia, mikä näkyy alan yritysten investointien vähentymisenä näillä alueilla. Toisaalta jotkin kunnat haluavat aktiivisesti profiloitua hevosmyönteiseksi alueeksi, jonne alan yritystoiminta ja harrastajat ovat tervetulleita.

Hevosalan kasvu yhdistettynä yhdyskuntarakenteen kaupunkimaistumiseen tuo uudenlaisia haasteita niin hevosalalle itselleen kuin sitä ympäröiville sidos- ja rajapintatoimijoille. Asukaskeskittymien tiivistyminen ja maaseudusta vieraantuminen luo konfliktitilanteita esimerkiksi maankäytössä ja rakentamisessa. Tarvitaan uutta yhteistyömallia myös rajapintatoimijoiden kuten kuntien, elinkeinoelämän ja viranomaisten suuntaan.

Lähde: Laitinen, Anne & Mäki-Tuuri, Sanna (2014): Hevoset kasvukeskuksissa. Teoksessa Laitinen, A. & Mäki-Tuuri, S. (toim.) Hevoset ja kunta – rajapintoja. Ypäjä: Hippolis – Hevosalan osaamiskeskus ry, 10–12.

Materiaalit

Luku 1 – Hevoset Suomessa (pdf)

Kaaviot