Hevosalalla seudullisen sekä kunta- ja yksikkötason turvallisuustyön tavoitteena on lisätä turvallisuutta ja vähentää häiriöiden ja onnettomuuksien määrää. Turvallisuussuunnittelun ja siihen liittyvän eri viranomaisten ja hevosalan toimijoiden välisen laajan yhteistyön tuloksena syntyy esimerkiksi hyvin suunniteltu ja hevosille turvallinen kunnallinen liikenneympäristö.

Turvallisuus on oleellinen asia hevosten parissa työskentelevälle ja harrastavalle henkilölle, mutta myös kaikille muille, jotka kohtaavat hevosen liikenteessä tai muussa yhteydessä. Jatkuva turvallisuustyö on erilaisten riskien arviointia ja hallintaa ja sen kuuluu edistää koko hevosalaa. Vahinkoja voi varovaisuudesta huolimatta sattua, mutta moni tapaturma voidaan välttää yksinkertaisella turvavarustuksella, avarilla tiloilla, omilla kulkureiteillä ja alueilla.

Hevosen luontaiset vaistot ja arkuus leimaavat sen käytöstä, ja joskus hevosen käytös pääsee täysin yllättämään. Hevosen käyttäytyminen johtuu keskushermostosta ja hormoneista sekä sen luontaisesta temperamentista ja opituista tavoista. Hevosen pelkojen ja aistimistapojen ymmärtäminen ja huomioon ottaminen käsittelyssä ja kouluttamisessa helpottaa yhteistyötä ja tekee liikenteessä liikkumisesta vaarattomampaa. Hevonen on harvoin uhka ihmisen terveydelle muuten kuin tapaturmien kautta.

Yleensä esimerkiksi ratsastusta pidetään vaarallisena harrastuksena, mutta vammaan johtavista koti- ja vapaa-ajan tapaturmista yleisimpiä ovat muut kuin ratsastuksessa sattuneet liikuntatapaturmat. Hevostapaturmat ovat monen osatekijän yhdistelmä ja niitä sattuu eniten hevosen talutuksessa tai lastauksessa. Tapaturmiin vaikuttavat myös ympäristö, hevosen käsittelijän ammattitaito, kokemus, asenne, ennakointikyky ja varustevalinta.

Hevosalan yritysten turvallisuuteen liittyvää lainsäädäntöä ovat muun muassa työturvallisuuslaki (738/2002), kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011), kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuudesta annettu laki (75/2004) ja siihen perustuva kuluttajaviraston ohje palveluiden turvallisuuden edistämiseksi. Kilpailutoimintaa säätelee pelastuslaki, kokoontumislaki, työturvallisuuslaki, terveydensuojelulaki ja eläinsuojelulaki. Näiden lisäksi hevosiin liittyvää kilpailutoimintaa säätelevät Suomessa Suomen Hippoksen ravikilpailusäännöt, Suomen Ratsastajainliiton ratsastuskilpailusäännöt ja alakohtaiset tapahtumien järjestämistä koskevat turvallisuusohjeet.

Turvallisuus- ja kemikaalioviraston (Tukes) ohjeet
eläinpalvelujen turvallisuudesta (päivitys 25.2.2019):
– Eläinpalvelut yleisesti
– Ratsastuspalvelut
– Ravipalvelut
– Eläinpuistot ja kotieläinpihat

Lähde: Myllymäki, Marianna (2014): Turvallisuus ja eläinpelastus. Teoksessa Laitinen, A. & Mäki-Tuuri, S. (toim.) Hevoset ja kunta – rajapintoja. Ypäjä: Hippolis – Hevosalan osaamiskeskus ry, 110–121.

Materiaalit

Luku 10 – Turvallisuus ja eläinpelastus

Linkit

Hevosten pitoa ja talleja koskeva lainsäädäntö > tallinpito ja yrittäminen