Eläinpelastus

Kotieläinrakennusten tulipalot saavat vakuutusyhtiöiden tilastojen ja muiden tutkimusten mukaan yleisimmin alkunsa vanhoista lämpölaitoksista ja niiden savupiipuista, sähkölaitteista tai rehunjaossa käytetystä ajoneuvosta. Vuosina 2006–2008 Suomessa oli kahdeksan hevostallipaloa.

Pelastuslaki edellyttää tiloilta omatoimista varautumista tulipaloihin, joten mahdollisuus alkusammutukseen on oltava. Tallin alkusammutuskalusto voi sisältää vähintään käsisammuttimen, sammutuspeitteen, sankoruiskun ja mahdollisesti pikapalopostin. Pelastussuunnitelma on pakollinen, jos tilalla on yli 60 hevosta tai ponia tai toiminta muuten vaatii ympäristöluvan. Pelastautumissuunnitelma on vapaaehtoinen ohjeistus, joka kuitenkin olisi hyvä olla olemassa jokaisella tallilla ja käytännössä kokeiltu. Pelastustiet on muistettava pitää avoinna.

Palon alkuvaiheessa omistajilla on keskeinen rooli eläinten pelastamisessa. Tulipalon sammuttamisen kannalta palokunnan saapumisajat saattavat maaseudulla olla pitkiä, 20 minuutista yli tuntiin, vaikka palohälytys tehdään yleensä nopeasti.

Myös muissa hevosonnettomuuksissa voidaan tarvita pelastuslaitoksen apua – eläinsuojelulaki velvoittaa pelastusviranomaiset hädässä olevan eläimen avuksi. Yleisimpiä eläinpelastustilanteita ovat liikenneonnettomuudet, joita voi sattua kuljetuksen yhteydessä tai karanneiden hevosten vuoksi. Muita mahdollisia tilanteita ovat uponneen hevosen nostaminen, kiinni juuttuneen hevosen irrottaminen tai loukkaantuneen hevosen auttaminen. On suositeltavaa, että pelastuspalvelussa työskentelevät henkilöt saavat harjoitella eläinpelastusta etukäteen; tässä paikalliset tallinpitäjät, alan yhdistykset ja pelastuslaitos voisivat tehdä yhteistyötä.

Tallikohteiden riskienhallinnan kannalta on tärkeää, että pelastuslaitoksella on riittävästi tietoa alueensa talleista, rakennuskannan kunnosta, tallialueiden riskitekijöistä ja talleilla käyvien asiakkaiden määristä.

Lähde: Myllymäki, Marianna (2014): Turvallisuus ja eläinpelastus. Teoksessa Laitinen, A. & Mäki-Tuuri, S. (toim.) Hevoset ja kunta – rajapintoja. Ypäjä: Hippolis – Hevosalan osaamiskeskus ry, 110–121.

Materiaalit

Luku 10 – Turvallisuus ja eläinpelastus